Hei kaikille.

On jo melko myöhä, mutta halusin jakaa kanssanne juuri äsken näkemäni C.S.I. -jakson lopun, jossa oli hyvä pointti.

Jaksossa oli 17 vuotias tyttö, joka löydettiin hirttäytyneenä omasta huoneestaan yhdeksännellä kuulla raskaana. Lapsi saatiin pelastettua, mutta tyttöä ei. Tutkimusten jälkeen löytyi netistä vihasivusto, jolla hirttäytynyttä tyttöä parjattiin huoraksi. Sivulla oli 11 miljoonaa kävijää. Perustajina toimivat cheerleaderit, joiden johtajan poikaystävän kanssa hirttäytynyt tyttö oli saamassa lapsen. Lopussa cheerleaderit pidätettiin murhaajina, sillä heidän vuokseen tyttö ei jaksanut. Heidän takiaan tytön sähköpostiin tulvi vihapostia ja koulussa kaikki hylkivät häntä. Lopulta jokin napsahti poikki ja tyttö päätti elämänsä.

Sinänsä tässäkin on jo pointti, mutta äitini totesi sohvalla vierelläni että: "Noin kiusaajille pitäisikin tehdä. Viedä oikeuden eteen kantamaan vastuunsa. Kukaan ei vain uskalla."

Mieleni teki siinä paikassa katsoa äitiä ja halata oikein lujaa.

Itse olin tilanteessa, jossa harkitsin vakaasti itsemurhaa muutama vuosi sitten. Syytettyjen penkillä olisivat istuneet monet ihmiset.

Tytöt, jotka kiusasivat koulussa sillä hetkellä: 3

Pojat, jotka kiusasivat koulussa sillä hetkellä (niin, että siitä olen tiedon saanut, oikea lukumäärä luultavasti suurempi): 5

Aiemmin minua kiusanneet ihmiset (anteeksi, jos olen jonkun unohtanut): 5

Tässä olivat vain ne, jotka olen kiinni saanut. On varmasti ollut muita seläntakana puhujia ja naureskelijoita.

Yksi oli kuitenkin yli muiden tuona hetkenä: J, jolle olin kertonut tunteistani odotettujen seurausten eli läskiksi haukkumisen kera. Hän olisi ollut pääsyytetty.

Mitä näille ihmisille tästä sitten seuraisi, en tiedä, enkä halua ajatella pidemmälle. Minä selvisin siitä. En antanut periksi. En voinut, sillä maailmassa on vielä niitäkin, jotka välittävät.

Haluan uskoa, että jonain päivänä saan kertoa noille kiusaajilleni, mitä he ovat minulle tehneet, ja miten kannan heidän sanojaan mukanani aina minne ikinä menenkin. Uskon, että he jonakin päivänä saavat ansionsa mukaan tavalla tai toisella. Minulta he eivät ansaitse mitään.

~Perhonen~