Hei rakkaat.

Ihan ensimmäiseksi pakko hehkuttaa, että täällä blogissa on eilen käynyt 1025 lukijaa. Wau. Huhhuh. Ihan tajuton määrä. 

Kiitos. Kiitos siitä, että käytte lukemassa ja jätätte kommenttia. On jotenkin kiva tietää, ettei tänne höpise itsekseen mitä sattuu. Ja jos jollekin vaikka jokin kirjoitus osuisi ja uppoaisi. Auttaisi tai lohduttaisi. Edes ihan pikkuisen.

Tänään tulin tänne kirjoittaakseni sellaisesta miehestä, jota etsin. Olen tässä mennyt, sekoillut ja nähnyt erilaisia miehiä. Ja uskon, että niiden miesten tarkoitus on ollut näyttää mulle, mitä todella haluan. Sillä eihän mulla ole ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä haluan ja tarvitsen. Ja mitä taas en todellakaan halua.

Rasismi, syrjiminen, haukkuminen. Aina nousee niskavillat pystyyn ja verenpaine kohoaa, jos huomaan toisessa ihmisessä näitä piirteitä. En ymmärrä, enkä halua ymmärtää. Piste.

Ajelehtiminen. Vaikka itsekin on välillä ihan hukassa ja menee virran mukana, on kuitenkin oltava jonkinlainen ote elämästä. Pitää olla tavotteita, unelmia, jotain mitä kohti mennä. Pitää olla halua elää ja vaikuttaa omaan elämään. Tästä päästään elämänasenteeseen. Tietty positiivisuus on mielestäni toivottavaa. Esimerkiksi jatkuva valittaminen ottaa aivoon. Asioille voi kuitenkin usein tehdä jotain. Toki jokainen valittaa joskus, enemmän ja vähemmän, mutta jos koko elämä on paskaa, kannattaisi katsoa itseään pitkään peilistä ja miettiä, mitä asioille voisi tehdä.

Leikkimielisyys. Mulla on kaikkia omia hölmöjä juttuja ja olisi ihana löytää mies joka lähtisi niihin mukaan. Esimerkiksi kun mulla on jotain ikävä, saatan kiivetä kattoparvekkeelle ja laittaa lentosuukon matkaan. Se on ehkä vähän hömelöä, mutta sellainen mä olen. Ja olisi ihana jos mies ymmärtäisi noita mun hassuja juttuja.

Hellyys, läheisyys, kosketus. Itselle tosi tärkeitä asioita. Että toinen vaikka pitää kädestä, halaa tai ohimennen hipaisee. Se, että saa maata pää toisen sylissä. Tai jos mies vaikka silittelisi hiuksia. Pieniä asioita, mutta silti niin suuria.

Avuttomuus ja itsekkyys. Mä en ole kenenkään miehen äiti, elämässä pitää osata elää yksin ja hoitaa omat asiat. Itsekkyys on myös ehdoton ei. Tai vähän pitää olla sellaista itsekkyyttä, että pitää itsestään huolen, mutta muuten parisuhteessa pitää osata joustaa ja tehdä kompromisseja.

Rehellisyys ja avoimmuus. Tunteista ja asioista avoimesti kertominen on tärkeää. On inhottava joutua arvailemaan, mitä toinen miettii tai tuntee koko ajan. Rehellisyydelle pohjautuu luottamus. Ja luottamus on hyvin tärkeää.

Kaikkein tärkeintä on se, että voi luottaa toiseen niin paljon, että voi paljastaa aivan kaiken. Näyttää ne rumat ja pelottavat asiat, sekä ne hyvät, hassut ja hölmöt asiat, eikä toinen lähde minnekään. Voi olla ikään kuin alasti toisen edessä ja sanoa, että tässä mä olen. Ja toinen vastaa, että niin minäkin, enkä ole lähdössä pois.

Varmaan on miljoona muutakin asiaa vielä, mistä haluaisin kirjoittaa mutta lopulta ei sitä täydellistä ihmistä osaa kuvailla. Eikä täydellisiä ihmisiä olekaan. Mutta mä luulen, että kyllä sen sisällä tuntee kun toinen on täydellinen just sulle.

 

Olette rakkaita. 

Nauttikaa elämästä, rakastakaa ja hymyilkää.

Jokainen hymy tekee maailmasta pikkuisen paremman.

 

~Perhonen~