Unimaailmassa sinä olet siinä. Vain sinä ja minä, huumautuneina toisistamme. Katsot silmiini aivan kuin elokuvissa ja kerrot rehellisesti, että mielestäsi olen kaunis. Että olen se tyttö, jonka kanssa haluat olla. Emme koskaan sano koskaan. Ei toiselle voi luvata ikuisuutta, ei näin nuorena.

Makaamme niityllä katsoen toisiamme silmiin ja kätemme kietoutuvat yhteen. Unimaailmassa olemme kevyitä, vailla murheita. Vailla kaupungin humalaisten huutoa ja liian kirkkaita valoja. Sinun kätesi on lämmin omaani vasten ja tunnen hengityksesi silmäluomillani kuin perhosen siipien kosketuksen.

Todellisuus on niin kaukainen, kuin painajainen. En halua herätä. Ei nyt. Tämä hetki on täydellinen.

Äkkiä avaan silmäni. Olet haalistunut kuva, katoat maisemaan varjojen kasvaessa. Hymysi piirtyy verkkokalvoilleni. Älä mene vielä, jää tänne. Tule todelliseen maailmaan kanssani. Sinä jatkat hymyäsi ja se muuttuu surumielisemmäksi aina kun aurinko liikahtaa taivaalla kohti päivän loppua. Et sinä halua herätä kanssani painajaiseen. Minä ymmärrän. Todellisessa maailmassa sinä et ole totta. En tule koskaan löytämään sinua.

Parempi niin. Olet niin kaunis, niin rakas ja niin minun. Voisit särkyä tänne valojen viidakkoon. Pudota pilvenpiirtäjältä rujoon asvalttiin.