Hei rakkaat.

Viime postauksella pamahti 300 kirjoitettua tekstiä täyteen. Wau. 

Kiitos ihanat lukijat että käytte lukemassa ja kommentoimassa. Se on mulle tärkeää. 

Vaikka ei sillä, kirjoittaisin varmaan joka tapauksessa. Tää on mun henkireikä, pakko päästä välillä kirjoittamaan ja kertomaan, miltä tuntuu.

Synkempi sävy johtuu pettymyksistä, lääkkeettömyydestä (vaikka nyt taas jatkan niiden syömistä) ja tästä kaiken elämän syövästä pimeydestä.

Anteeksi.

Mut eihän kevääseen oo enää kun puol vuotta. Kyl mä nyt sen jaksan?