Hei taasen rakkaat.

Tänään on ahdistanut olla kotona, koska täällä on paljon jännitteitä ja huonoa energiaa.

Mä vietin viime viikonlopun parhaassa seurassa ihanalla tavalla. Kotona ei ole ollut ihan niin. Äiti lähti perjantaina pois kotoa yöksi, kun isä innostui kännipäissään jauhamaan rahasta. Sinä yönä isä kaatui, kaatoi meidän keittiönpöydän, huuli ja käsivarsi turposivat ja nyt sen selästä on joku pois paikaltaan. Se oli soittanut äidille yöllä kaksi kertaa, mutta äiti ei vastannut.

En mä tajunnut mitään.

Miten hyvin ihmiset voikaan esittää, että joo, viikonloppu meni hyvin, katteltiin leffoja ja nautittiin??

Koulussakaan ei ole kovin helppoa kun kaikki projektit alkaa kasaantua niskaan ja koeviikko lähestyy. Pitäisi lukea sitä, tätä ja tota ja mä olen henkisesti aika lopussa juuri nyt.

Puristava tunne ei ole tullut takaisin, mutta ärtyneisyys ja itkuisuus on. Tänäänkin sitten veljelle kilahtelin pienemmistäkin asioista, kun en muuten saa tätä rauhoittumaan.

Kaikki on umpisolmussa.

Vaikkei siinä mitään, olen onnellinen etten ollut perjantaina kotona enkä tiennyt asioista silloin mitään. Olisi mennyt päin honkia sekin viikonloppu sitten.

Kunpa mun vanhemmat osais riidellä. Kuunnella toisiaan ja riidellä rakentavasti. Isä loukkaa äitiä ja kaivelee vanhoja asioita esiin. Uhkailee.

Ja äiti alkaa itkeä. Pakenee.

Kumpikaan ei osaa nähdä asiaa toisen kannalta. Ja äiti on aina se, joka antaa periksi kun ei jaksa tapella. Muttei sekään ole oikein, että luovuttaa. Eihän?

Kaiken tämän lisäksi mun... ystävä.. on lakannut syömästä ja sillä on jatkuvasti huono olo. Se on ihan valkoinen ja tosi välinpitämätön. Se vilkuilee, kattooko kukaan sen syömisiä. Ja se näyttää tosi ahdistuneelta. Mä en tiedä miten auttaisin sitä. Äiti sanoi, ettei se ole mun ongelma. Mutta onhan se. Se ihminen on mun ystävä, jolla on ollut aikalailla paska elämä. Ihminen, joka patoaa tunteensa ja peittää ne, aivan kuin niitä ei olisikaan. Totta kai mä olen huolissani siitä.

Äh, viikonlopun ilo kestikin sitten kaksi päivää.

Mutta olen sentään kiitollinen, että jotain tän kaiken keskellä.

~Perhonen~