Hyrrää, hyrrää, tyttö ympyrää,
kello soikiota, minä neliötä,
ahdistaa kulmassa,
reunoilla yksinäisien,
ei ole hyvä olla sielläkään.

Suutelisit lattiaa nyt
ja maailma alkaisi taas,
tuntisit soran käsissäsi,
ajan hiuksissasi,
juoksevan hukkaan.

Antaisit kaiuttimille anteeksi,
äänien rakeisuuden,
unohtaisit kuvien särähtävät äänet,
ja kissan rääkyvän huudon.

Lyö hellästi ,
paiskaa rakkautesi vasten
kunnes en enää hengitä,
elvytä rumilla unelmilla,
liian kalliilla suklaalla,
valheilla vuosista,
velkasaneeraus talossa.