Hei rakkaat.

Niin väsynyt ja ärtynyt olo. Loppu ja puhkikulutettu.

Porukat eroaa ja mulla on muutto edessä. Pakkausta, läpikäymistä, purkamista. Muistoja. Aivan liikaa muistoja.

Fyysisiä ja henkisiä pahoinvointeja. Vatsaan ja päähän koskee. Rintaa puristaa, oksettaa. Itkettää koko ajan.

Sain viime yönä nukuttua unilääkkeen avulla neljä tuntia. Sekään ei hirveästi auta asiaa.

Koulussa ei ole ketään, jota kiinnostaisi. Välillä tuntuu, ettei koko maailmassa ole sellaista ihmistä, vaikka tiedän olevani siinä väärässä.

Kaksi tyttöä siinä porukassa, jossa pyörin, kuvittelee että kaikki pyörii niiden navan ympärillä. Tänäänkin meinas mennä totaalisesti hermo niihin. Olisin halunnut itkeä ja huutaa, että voi helvetti, te ette tiedä mistään mitään.

Te ette oo mun elämän keskipiste.

Eläkää sen kanssa.

 

 

Tällänen taas tänään. 

Ehkä tästä selvitään.

Sanonpa vaan, että kyllä on saatanan vaikeaa.

 

~Perhonen~