Hei rakkaat.
En ymmärrä, tänne blogiin on ilmeisesti jotain ongelmia päästä. Itse en pääse muuta kun Mozillalla.. Mutta täällä silti. 

Lauantaina se alkaa. Kesäloma. Vapaus kiusaajien jokapäiväisestä näkemisestä. Vihdoinkin. Olen erittäin onnellinen asiasta. Ja viimekertaisen viimeisen arviointi käynnin jälkeen psykiatrisella mut siirretään terapiaan. Viimeinkin. Yks viiva kaks kertaa viikossa joku ihminen kuuntelee mua. Vain mua. On siinä mua varten. On aika olla itsekäs. Ajatella, että tämä on mulle hyväksi. Mä tarvitsen tätä.

Oon tässä jopa yrittäny tsempata itteäni siihen, että voisin tuntea itteni kauniiksi. Helppoa ei ole, voin sanoa... Mutta jonain hetkinä huomaan ajattelevani, että mähän näytän ihan hyvältä. Eilen mun kaveri laittoi facessa tämän linkin mulle:
Your body is beautiful
Katsoin ja olin niin ylpeä, että maailmassa on tuollaisia naisia. Hän on oikeasti erittäin kaunis. Toivoisin että voisin joskus olla itsekin yhtä varma siitä, että olen kaunis. 
Toinen erittäin hyvä pointti oli ihmisten ilkeät kommentit "valas" jne. Miksi joistakin se on hauskaa? Se on ilkeää. Miksei voisi sanoa, että jokainen on kaunis? Tai oikeasti jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olis sitten vaan ihan hiljaa.

~Perhonen~