anxiety -kuva

 

Hei rakkaat.

En oikein saa kiinni siitä, mikä on. Tai siis moni asia on. Ja vaivaa. Mutta se ahdistus, pelko ja kiukku ovat vallanneet erityisesti tänään mun pään. 

Suututtaa vaan kaikki. Pelottaa. Ahdistaa.

Koko tulevaisuus on ihan sekava. Mun on pakko muuttaa tämän vuoden puolella ja ahdistaa, että luultavasti etsin yksiötä, vaikka haluaisin muuttaa tämän miehen kanssa yhteen. Hän ei ole kuitenkaan valmis siihen. Koska hänen pitää saada päänsä ensin järjestykseen, minkä ymmärrän. Mutta mulla on ikävä omia tavaroitani ja omaa kotia. Mutten mä halua sielläkään asua ilman marsuja ja tätä miestä. Se jotenkin repii mua. Kun haluaa olla sen toisen kanssa, mutta ei tämä asunto ole kuitenkaan mun koti. Vaan hänen. Haluaisin yhteisen kodin. Mutta sitä tuskin nyt ainakaan saan.

Sitten mietin sitä, jos muutan nyt yksiöön kaikki kamani. Missä vaiheessa pitää taas muuttaa? Jos mieskin haluaa?

Ahdistaa kun ei ole koulu- tai työpaikkaa. Sain muutaman päivän kuussa töitä ja heti Kela ja sosiaalitoimisto molemmat alkoivat sakottaa mua siitä, että mä teen töitä. Mitä mun jumalauta sitten pitäisi tehdä? Olla tekemättä mitään? Luulin, että olisi hyvä asia, että olisi edes vähän jotain töitä. Paskanmarjat.

Ahdistaa olla neljän seinän sisällä, kun ei rahat riitä mihinkään.

Ahdistaa kun en voi luottaa vielä mieheen, jonka kanssa olen. En alkoholin suhteen. Mun on aina vaikea olla muualla, kun en tiedä, mitä tapahtuu kun olen poissa. Aina jos mies ei vastaa mun puheluun tai viesteihin tunnin sisällä, mua alkaa pelottaa että mitä jos.

Ahdistaa kun kaikki vanhat paskat vyöryy mieleen. Mä muistan miten hyväksikäytetyltä musta on tuntunut. Ja välillä mun on vaikea olla oman mieheni kanssa, kun en meinaa muistaa, ettei hän ole samanlainen kuin ne edelliset, joiden kanssa olen ollut. Saan paniikkikohtauksia seksin jälkeen tai alan itkeä. Sitten taas mökötän ja ahdistun jos mies ei halua seksiä ja mä haluaisin. Koska ajattelen, että olen tehnyt jotain väärin ja että olen ruma, eikä hän halua mua. 

Olen niin huomionkipeä ja tarvitseva, että ihan ärsyttää. Mä kaipaan koko ajan pusuja, kosketuksia.

Pelottaa, kun isoisällä todettiin syöpä. Pelottaa, kun omalla isällä terveys reistailee. 

Itsemurha pelottaa. Oma serkku ja mies ovat molemmat tässä lyhyen ajan sisällä sanoneet mulle tappavansa itsensä. Miltäkö se tuntuu? Siltä, että jäät piikikkään, repivän jyrän alle ja se ajaa sun päältä ees taas repien sut hitaasti kappaleiksi. Se sattuu. Sattuu ihan saatanasti.

Ahdistaa kun oma terveys reistaa. Ensi viikolla pitäisi mennä naistentautien klinikalle, mulla epäillään endometrioosia. Pelottaa ihan helvetisti. Ihan helvetisti.

Ahdistaa kun ystävät pyytää koko ajan baariin. Mutta muuten ei ole aikaa nähdä. Tai siltä se tuntuu. Aina pitäisi olla juomassa. Eikä siinä mitään. Juokaa. Juokaa niin perkeleesti. Mä oon alkanut pitää alkoholia yhtenä perkeleenä. 

En tiedä.

Vituttaa, ahdistaa ja pelottaa.

 

sad, depressed, and quote -kuva

 

Kaikkein suurin pelko. Se, mistä en edes haluaisi puhua. On se...

Se että mä putoan taas.

Vajoan sinne paskaan.

Syvälle sinne paskaan.

 

Mitä jos... Mitä jos niin tapahtuu? Taas.