Ahdistus puristaa rintaa. Sä olet ällöttävä. 

Seuraavassa hetkessä huomaat kakovasi vessanpöntön päällä. Elämäsi loistavia hetkiä. Sen jälkeen heität kaiken paskan pois kaapeista, lähdet kävelemään, ostat terveellistä ruokaa. 

Kotona teet salaattia, syöt paistettua munakasta. Ei enää. Sä et ole sellainen.

Kun muutin tänne, mä aloin saada enemmän ahmimiskohtauksia. Vapaus mennä ja ostaa herkkuja oli liian suuri. Liian houkuttava. Eilen se kaikki kulminoitui, sain aamulla ahmimiskohtauksen, vedin kaikkea mitä löysin ja sen jälkeen oksensin kaiken ulos. En ole ylpeä. En todellakaan. Ei sellainen ole elämää.

Mutta mä päätin muuttua.

Mä hillitsen itseni. Syöminen johtuu ahdistuksesta ja syöminen lisää ahdistusta. Noidankehä on valmis. 

Nyt sitten koskee joka paikkaa, niin koville ottaa se väkisin oksentaminen. 

Siinä ei ole mitään hienoa. Kadun sitä. Kadun niin paljon. 

Ihana paita. Aivan upean värinen, sut mä tahdon. Selaat kokoja, ja löydät etsimäsi.

XL. 

Extra Large. Sä olet extra iso.

Menet sovituskoppiin.

Innoissasi otat paidan pois päältäsi ja alat laittaa toista pääsi yli.

Et mahdu.

Tissit tursuu, käsivarret hölskyy...

Revit paidan pois. Alat hengittää katkonaisesti.

"Vitun läski." 

Lähdet pois vaateosastolta ja muistelet hengitysohjeita. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos.

Rauhoitut.

Yksi paita.

Ei se ole koko maailma.