Happiness | via Tumblr

Auringon valo heijastelee terapiahuoneen toiselle seinälle. Poskia kipristelee, ulkona kävellessä on tullut kuuma ja kylmä, nyt sulan siinä tutulla penkillä ja hymyilen. Aidosti hymyilen.

Pölyhiukkaset leijailee ilmassa ja miten ihminen voikaan olla onnellinen niin pienestä asiasta? Autossa soi hyvä musiikki, mun sisällä lepää rauha, valo ja onnellisuus.

Aurinko läpäisee silmäluomet, kun maisemat vaihtuvat.

Edes illan pimeys ei haihduta auringon valoa iholta, sen lämpöä ja turvaa.

Kevät, tulisitpa jo kiireesti.

laughing is probably the best cure ever ☺️

Se tunne kun hymyilet pitkästä aikaa oikeasti, sydämesi pohjasta. Tai naurat. Se on hyvä tunne. Uusi, pelottava, mutta hyvä. Mahtava. Upea.

💎

Onneen liittyy pelko menettämisestä, pelko onnen loppumisesta. Ajattelin nauttia.

Nauttia ihmisistä ympärillä, lenkkeilystä, hyvästä ruuasta...

Mä itken nykyään koko ajan. Onnesta.

Oon vaan sisältä niin onnellinen, ihan pikkuriikkisistä asioista, kuten siitä, että mä olen yhä täällä.

Että pieni mini-ihminen kulkee toppavaatteet päällä vaappuen.

Se saa mun sydämen pakahtumaan.

Että mun paras ystävä näyttää iloiselle, onnelliselle ja punastelee poikaystävänsä vuoksi.

Se saa mut itkemään onnesta.

Pakahtumaan.

Untitled

Untitled | via Tumblr

Ylä- ja alamäissä, eikös vaan? Tää vuoristorata menee ihan huimaa vauhtia, aivan tuntemattomaan, mutta ainakin toistaiseksi istun vielä tukevasti kyydissä.

~Perhonen~