Hei kaikille. 

Kone on tehnyt lakon, joten tämä kirjoittelu jää ystäväkäyntien varaan... Toivottavasti ainakin runotorstaiksi saataisiin se rakkine toimimaan...

 

Kuten otsikosta näkyy, nyt on ollut hyvä kausi. Koska olen jakanut tätä omaa olotilaa monelle ihmiselle. Aikaisemmin oli yksin Sonja, joka onkin KORVAAMATON. Ja varmasti kuullut monenlaisia asioita ja saanut niitä sitten kantaa.

Nyt mukaan on tullut äiti, jolle vihdoinkin sain kertoa kaiken.

Ja eräs M, jonka reaktiota hieman pelkäsin. Vaikka ollaankin tunnettu pitkään, en oikein siltikään tiedä sen ihmisen tunteista ihan hirveästi koska hän ei todellakaan ole sellainen ihminen joka jakaa tunteitaan kovinkaan vuolaasti jos ollenkaan. Mutta oli ihana puhua.

Ja kaiken lisäksi tämä monta vuotta kadoksissa ollut tunne parasta ystävääni kohtaan on löytymässä. Lähinnä ystäväni omasta ansiosta. Ei se ole samanlaista kuin aiemmin. Mutta parempaa kuin vielä muutama kuukausi sitten.

 

Nyt, kun kaikki rakkaani ovat tässä voin olla jo miltei onnellinen. Ainakin pieninä hyvinä hetkinä.

 

Ja rakastan minä teitäkin.

Omat pienet tukipilarini, jotka jaatte elämääni tämän blogin kautta.

 

En pysty koskaan kiittämään näitä ihmisiä tässä kirjoituksessa tarpeeksi. Mutta ehkei tarvitsekaan.

 

~Perhonen~