Hei rakkaat, en ole kirjoittanut hetkeen, tuntuu etten ikuisuuksiin.

Selkä meni paskaks tiistai-iltana, oon sitä tässä parannellu jaja nytkin sattuu aika paljon tää istuminen, meen varmaan kohta joko käppäilemään tai sitten nukkumaan.

 

Hmm... Maailmaan syntyi uusi pienokainen, joka on niin pieni, vasta kaksiviikkoinen, että mietin miten se kestää maailman painon. Lapsen isä teki itsemurhan ennen kuin sai tietää, että hänestä olisi tulossa toisen kerran isä. Tämä lapsi on taistelija, koska hän on täällä tänään kaiken sen surun, kivun, tuskan, ahdistuksen ja stressin jälkeen. Kun näin hänen pienet, pitkät sormensa ja hymyilevät kasvonsa, mä olin myyty. Toi lapsi saisi mun ehdottoman ja pyyteettömän rakkauden ja mä halusin suojella sitä kaikelta pahalta.

Se, että uusi elämä alkaa on niin upeaa kaiken tän keskellä. Ja mä tekisin mitä vaan sen lapsen eteen.

Mulla on yhä hyvä olo. Mulla on yhä kevyempi olo. Mä... Mä elän. Mä ihan oikeasti elän. Wau.

Rakas Taivaanisä,

minä täällä taas. En oikeastaan tiedä, mitä haluan sanoa, mutta jos nyt ensin kiittäisin. Kiitos siitä, että mä voin paremmin. Kiitos siitä, että mä itken ilosta. Kiitos siitä, että mulla on aivan mahtavia ystäviä jotka on kaikki niin erilaisiaa ja silti niin rakkaita jokainen.

Mä en usko, että sä katsot uskonnollisuutta symbolien perusteella, mutta äiti osti mulle ristin, jonka laitoin heti kaulaan. Se tuntui tärkeälle, ja se pysyy siinä niin kauan, kun se tuntuu tärkeälle. Mutta mä lupaan, mä en koskaan lakkaa uskomasta Jumalaan, vaikka mä tiedän, että joskus epäilen. Mä epäilen koko ajan. Katsos kun ihmisten tuntuu olevan vaikea uskoa johonkin, mitä ei nää silmillä, vaan sydämellä. Mutta mä tiedän, rakas Taivaanisä, että sä annat sen anteeksi ja ehkä jopa naureskelet vähän, kun me kriiseillään täällä uskon kanssa. 

Nyt mä voisin mennä taas jatkamaan tätä päivää, siunaa kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä, siunaa maailmalla hätää kärsiviä ihmisiä ja siunaa tää mun päivä ja tuleva yö, että saisin nukuttua ilman painajaisia.

Hyvää päivää kaikille, muistakaa hymyillä, vaikka ulkona onkin niin kovin synkkää ja harmaata.

Rakkaudella,

Perhonen