Hei rakkaat.

Olen miettinyt tässä koulukiusaamista ja ihmisiä, jotka tunnen. On menestystarinoita, kuten Australian Voice -voittaja, jota kiusattiin änkytyksestä. Mutta on myös niin paljon ihmisiä, jotka ei selviä.

On niitä, jotka tekevät itsemurhan. On niitä, jotka erakoituvat. Jäävät eläkkeelle. Eivät enää liiku ihmisten ilmoilla. Pelkäävät kaikkea ja kaikkia. On niitä, jotka taistelevat monta vuotta ja häviävät. On niitä, jotka taistelevat koko elämänsä.

Ja on niitä, jotka selviävät. Mutta ennen kaikkea mielestäni tulisi muistaa ne, jotka eivät ole selvinneet.

Ja pitäisi muistaa se, että koko ajan, joka hetki, joku saa uuden trauman. Joka hetki jotain lasta tai nuorta tai aikuista kiusataan. Pahoinpidellään.

Olisi aika puhua kiusaamisesta oikealla nimellä. Se on väkivaltaa, joka jättää arpia, mustelmia, kipua ja vammoja.

Haluaisin tänään muistaa ne, jotka ovat hävinneet ja pitää ääntä heidän puolestaan. Ja niiden puolesta, jotka yhä taistelevat.

Jokainen on tärkeä ja arvokas. Jokainen on rakas ja täydellinen juuri sellaisena.

Ei kiusata tai pahoinpidellä toisia ihmisiä. Ei loukata typerillä sanoilla tai "hyvillä läpillä". Muistetaan, ettei kukaan voi koskaan tietää, mitä toinen käy läpi.

 

Olette rakkaita.

Juuri sellaisina kuin olette.

~Perhonen~