Hei rakkaat.

En tiedä, on ollut ihan hyvä päivä mutta pää on sekaisin.

Mä tiedän nyt ettei se jätkä ole hyväksikäyttäjä. Se ei silti muuta sitä, että se on mua yhdeksän vuotta vanhempi. 

Toisaalta haluaisin uskotella itselleni, ettei ikä ole kaikkein merkittävintä. Toisaalta taas tiedän, että mua viehättää siinä jätkässä eniten se, että se tekee mulle hyvän olon, kehuu ja on ensimmäinen jätkä ikuisuuksiin joka sanoo mua kauniiksi.

Kunpa voisin kertoa miltä tää tuntuu..

Kunpa olisi joku joka ymmärtäisi niin ettei tarvitsisi edes yrittää selittää.

Tuntuu niin turhalle, tyhjälle.

Kipu palaa taas.

Tunnen miten se repii mun sydäntä ja miten se sanoo; luulitko todella että olisit päässyt musta eroon?

Olisi niin paljon mitä haluaisin sanoa, mutta jotenkin taas tää huono olo vie kyvyn kirjoittaa mitään kovin järkevää tai pitkää.

Ei kai muuta.

~Perhonen~