Heippa kaikille.
Ajatella, blogillani on miltei 1300 käyntikertaa. Vau. Ihan tajutonta. Kiitos.
Viikonloppuun on mahtunut naurua, ahdistusta, suuttumusta, epätoivoa, itkua.. Ihan tajutonta. Perjantaina oli mukavaa. Lauantaina oli mukavaa, mutta myös ahdistusta. Illalla sitten oli raivoa ja suuttumusta, kun ei mikään tuntunut sujuvan. Tänään on ollut aika lennokas päivä, kännykkäkin unohtui koko päiväksi laukkuun kotiin (anteeksi S!!)...
Hieman ärsyttävä asia tässä viikonlopussa oli se, että kun olin onnellinen, tunsin samalla ahdistusta. Shoppailin S:n kanssa ja oli MAHTAVAA. Samalla kuitenkin koin ahdistusta ja epätoivoa. Se ei ole mukavaa. Haluaisi olla täydestä sydämestään edes hetken onnellinen, mutta aina se ahdistus tulee.
Nytkään en ymmärrä, mistä se tuli. Oltiin Seppälässä ja kiertelin yksikseni. Yhtäkkiä rintaa alkoi puristaa ja tunsin itseni niin kovin yksinäiseksi, vaikka tiesin, että S on siinä ihan lähellä. Lisäksi huomasin, että ainakin raha ahdistaa ihan suunnattomasti. Niin paljon kauniita asioita, enkä uskalla edes katsoa niitä, sillä tiedän, ettei rahaa ole kuitenkaan.
Mutta pääpainoisesti voidaan sanoa, että viikonloppu oli hyvä. Tänään pääsin sinne paikkaan, joka pelasti minut. Paikkaan, jossa olin rippileirillä. Veljeni käy nyt rippileiriä. Ja kävimme vierailemassa siellä. Nuoriso-ohjaaja tervehti sanomalla, että on mukava nähdä pitkästä aikaa. Ja sain laulaa riparilauluja, palata siihen hetkeen vähäksi aikaa kun olin itse rippikoulussa.
Pian pitäisi käydä nukkumaan.
Ensi viikolla torstaina on psykologin aika. Ja siitä pari viikkoa eteenpäin on seuraava psykiatrisen aika. Elämäni tavoitepisteitä, joita kohti haparoin.
Tänään tunsin itseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kauniiksi. Olin värikäs ja jotenkin kevyt. Ehkä kevät kuitenkin hieman piristää minua?
Rakkaat, en osaa varmaan koskaan kertoa tarpeeksi, kuinka paljon kommenttinne ja se, että käytte lukemassa näitä mun juttuja, merkitsee. Maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat minuun. Luottavat ja tukevat.
Ajattelen teitä ja irl-ystäviäni aina, kun tunnen itseni yksinäiseksi koulussa tai muualla. Että illalla kerron tunteistani teille. Ja tiedän, että te välitätte. Olette minun kanssani, vaikkette konkreettisesti siinä, mutta ajatuksissa.
Kiitos.
Nyt taidan käydä nukkumaan.
Rakkaudella:
~Perhonen~
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.