Jotkut biisit iskee kuin leka. Otsikon teksti on costeen biisistä "Pakoon pahaa oloo". Iski kuin leka.

Oon miettiny tässä paljon alkoholia. Miksi mä käytin sitä jossain vaiheessa niin paljon. 

Kännissä sun ei tarvitse miettiä huomista. On vaan se hetki. Se humala. Nää ihmiset. Valot, musiikki. Tanssilattialla tulee hiki ja tunnet olevasi elossa.

Itsetuhoiselle sopivat toki loistavasti myös pahat olot. Krapulat, oksennukset. Massiiviset paniikkikohtaukset ja ihmisahdistus täpötäydellä tanssilattialla. Se, ettei viiltely tuntunut niin pahalle humalassa. Saattoi viiltää syvemmälle. Katsoa hypnoosissa kuinka veri virtasi. Ja olo oli vapaa.

Kännissä oli vapaampi. Ei tarvinnut miettiä sitä, mitä muut musta ajattelevat. 

Mä oon aina ollut hyvä siinä. Juomisessa. Kestän paljon alkoholia. Jaksan sen avulla tanssia aamuun asti. Oon myös se kanaemo joka huolehtii, kuuntelee ja auttaa.

Kokeilin myös pilveä silloin muutaman kerran.

En oikeastaan välittänyt enää. Kunhan oli pää sekaisin, niin kaikki oli hyvin. Vaikkei todellisuudessa ollutkaan. Olin niin hirveän rikki sisältä. Mulla oli ihan saatanan paha olo. 

Kännissä mä saatoin näyttää muille et hei, mul on hauskaa, mä voin tehdä näin, mä voin elää näin. 

Ne ihmiset eivät nähneet sitä, kuka mä todellisuudessa olin.

Pakeneva ihmisraunio.

Mä viiltelin, ryyppäsin, ahmin, oksensin... Harrastin seksiä eri miesten kanssa. Annoin niiden miesten olla väkivaltaisia mua kohtaan. Koska mä ansaitsin sen kaiken.

Mitä väliä siinä vaiheessa enää oli millään?

Mä olin jo rikki.

Palasina.

Täysin paskana.

Enkä mä uskonut, että mä koskaan nousisin siitä. En mä halunnut nousta siitä. Mä halusin jäädä sinne paskaan rypemään. Koska se oli tuttua ja turvallista.

 

Ja nyt mä en mitään muuta pelkää niin paljon kuin sitä, että mä palaan sinne.

Mä haluan tehdä kaikkeni, etten palaisi sinne enää.

 

Koska mä haluan tätä elämää.