Hei rakkaat.

Tämä päivä alkoi ihan hyvin, mutta jo heti toisen tunnin jälkeen tämän ns. "parhaan ystäväni" piti pilata koko päivä.

Olen  aiemmin kertonut teille koulun järjestämästä Ruotsin matkasta Tukholmaan, jossa oltaisi viikko. Se on kuvaamataidon ja ruotsin matka, jonne olisin heti alusta asti halunnut ihan hirveästi. Meidän perheessä kuitenkin isän sana jyrää, ja hän sanoi, ettei rahaa ole ja vanhemmat riiteli siitä tosi paljon. (Tämän vuoksi olin maanantaina koulussa kuin turvonnut tomaatti naamaltani, sillä olin itkenyt miltei koko yön) Minua kuitenkin lohdutti edes vähän se ajatus, etteivät kaikki ystäväni hakeneet, vaan että H jäisi kanssani tänne koululle.

Nyt tänään kuitenkin H, joka alusta asti sanoi minulle, ettei koko matka kiinnosta häntä laisinkaan käveli suoraan nenäni edessä kuviksen opettajan luo ja antoi lupalapun hänelle. H vei minulle varatun, ainoan paikan. Se tiesi miten paljon halusin sinne. Se tiesi, eikä silti välittänyt paskan vertaa siitä, miltä musta tuntuu.

Olen niin vihainen, että miltei kiehun. Olen loukkaantunut ja surullinen. Tahdon pois koulusta. Meinasi ihan väkisin tulla itku. Miten se oli noin itsekäs? Olisi edes ollut rehellinen ja kertonut,että aikoo hakea. Kertonut mulle etukäteen. Nyt se vaan käyttäytyy, kuin sillä ei olisi merkitystä.

Tälläistä tänään. En jaksa ketään juuri nyt. Paitsi teitä ja S:ää, jolle piti tietysti heti mennä purpattamaan. Pyydänkin ihan näin julkisesti anteeksi sitä, että aina tulee purpatusviestejä. Mutta jakamalla kuorma pienenee ja tulee ehkä vähän parempi olo.

Olette rakkaita kaikki.

~Perhonen~