Hei rakkaat.

Tänään oli äärimmäisen silmiä avaava terapiakäynti. Puhuttiin siitä, kuinka mulla on ollut vaikeampia päiviä tässä ja niistä asioista, jotka mun elämässä on epävarmoja. Yhtäkkiä tajusin, ettei tunnu miltään. Ihan sama, ei kiinnosta. Tyhjyys sisällä pitäisi olla pelottavaa, mä sanoin, muttei tunnu miltään. Ihan sama, antaa tulla. Ja terapeutti sanoi, että se välinpitämättömyys huokuu musta. Vihdoin sain sen nimen tunteelle, joka mut on vallannut.

Tuntui että jokin lukko napsahti auki. Seuraavaksi terapeutti sanoi sitten, että toinen tunne joka musta huokuu on vihamielisyys. Mietin sitä sitten hetken ja kerroin, että jos en tunne oloani turraksi niin sitten olen vihainen. Pienet asiat saavat aivan järkyttävän raivon ja suuttumuksen valtaan. 

Terapeutti pamautti sitten pöytään sen, mikä saa mut niin vihaiseksi: "Sä et halua tehdä työtä. Sä et halua vaivata itseäsi. Et halua ajatella." Ja mä suutuin hetkeksi ihan tajuttomasti kunnes tajusin, miten totta se on. 

Olen elänyt tässä niin, ettei vaan tarvitsisi nähdä vaivaa ja miettiä asioita. Toimia. Tehdä. Ja jos joku kyseenalaistaa mun toimintatapoja, mä suutun. Vaikka se ihminen olisi rakas ja ajattelisi vain mun parasta.

Mulle on sanottu nyt useamman ihmisen toimesta, etten vaan satuttaisi itseäni. Ja nyt tuntuu, että mä ymmärrän, että mun ystävät on huolissaan. Etten satuta itseäni.

Koska en välitä. Mutta kyllä mä välitän.

Kun tulin terapiasta, hymyilin. Hengitin ilmaa vapaammin sisään. Yhtäkkiä tajusin, miten vihaisena olin maailmaa katsonut. Kyseenalaistin sen tunteen, joka mut valtasi. Olen kulkenut omassa kuplassani, vihaten koko maailmaa. 

Ja niin, pienin askelin, haluan päästä siitä eroon. Tänään mä aion tehdä työtä. Vaivata itseäni. Miettiä asioita.

Olen käyttäytynyt itsetuhoisesti ja vastuuttomasti. Välittämättä mitä mulle tapahtuu. Ja sen on pakko loppua. Mun pitää ajatella itseäni ja rakastaa itseäni. 

Hymyillä maailmalle niin maailma hymyilee takaisin. Ei ehkä aina, ei joka kerta, mutta ennen pitkää.

On aika haastaa itseään. Koska musta on siihen. 

Olette rakkaita.

Jättäkää kommenttia, jos ehditte, niin tiedän teidän käyneen täällä.

 

~Perhonen~