Aamulla heräsin ahdistukseen ja häpeään. Näin unta, että annoin miehen käyttää mua hyväkseen. Se ei merkinnyt mitään hänelle ja mulle se oli koko maailma, kun hän suuteli mua unessa. Sanoi, että teen sen väärin ja mä myönsin häveten, etten ole koskaan oikeastaan suudellut ketään. Hän pyöritti mulle silmiään. Kun hän koski muhun unessa, se oli hänelle vain kuin mikä tahansa arkinen asia. 

Vieläkin tunnen sen häpeän ja ahdistuksen. Ehkä oli aika herätä taas jonkinlaisesta unesta. Olen puhunut miesten kanssa, jotka ovat vain käyttäneet mua omiin tarpeisiinsa. Yksi myönsi kun oltiin pidempään puhuttu, että on naimisissa.NAIMISISSA. Ja pari lastakin on. Ja ikää vähän enemmän kuin väitti.

Miksi kaikki vaan käyttää toisiaan hyväksi? En voi ymmärtää.

Haluaisin nyt vain itkeä tätä kipua, häpeää ja ahdistusta pois. Kaikki vain käyttää mua. Aina. Kertoo mitä mun pitäisi tehdä, ohjailee mua minne haluaa, enkä enää tiedä missä mä olen. 

Mä en halua että ihmiset käyttää mua hyväkseen ja silti mä ajaudun siihen tilanteeseen uudelleen ja uudelleen. Ehkä mä en ole vielä tarpeeksi vahva. Ehkä mä en ole vielä tarpeeksi terve.

Ehkä mä en arvosta itseäni vielä tarpeeksi.

Hyss, hiljaa lapsi, ei ole mitään hätää. Ihan kohta helpottaa.

Ota vain kiinni, juuri noin. Ei, ei siihen, kaikki näkevät. Sisäreisi on hyvä. Sieltä kukaan ei näe. Sun reisissä on pinta-alaa leikellä. Hehehe, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Hei, ei mitään hätää, olet tehnyt sen monta kertaa aiemminkin. Pieni kirpaisu, saat tuntea taas. Ajattele punaista verta, kuvittele miten se valuu pitkin jalkaasi kuumana. Muistatko? Se auttaa. Se vie pieneksi hetkeksi kaiken pois.

 

Älä nyt saatana selittele siinä. Anna mennä. ANNA MENNÄ. Ei kukaan huomaa. Ei ketään kiinnosta.