skins, cassie, and love image

Paniikki iskee kun kylmä ilma ei vain suostu kulkemaan keuhkoihin asti. Hengität katkonaisesti, nopeasti ja pulssi hakkaa korvissa liian lujaa. Tuntuu että jokin paha sun sisällä haluaisi pakoon siitä häkistä, jonka olet sen ympärille rakentanut. Toivot, että voisit vain päästää sen valloilleen, uudelleen, se on tuttu. Mutta jokin sisälläsi on vahvempi kuin se pimeys, joka kolkuttelee porteilla päästäkseen ulos ja hallitsemaan uudelleen koko sun maailmaa.

Istut sängylle ja tuijotat tyhjyyteen toivoen, että voisit edes itkeä, mutta kyyneleet eivät suostu tulemaan. Sun on oltava vahva. Ja taas, sä olet rakentanut padon, jonka läpi kyyneleet eivät mahdu valumaan. Niin olet pakotettu istumaan hiljaa, hyperventiloiden, ilman kyyneleitä. 

Sivelet reittä terällä. Hiljaa, edes takaisin. Kuinka paljon haluaisitkaan. Kuinka paljon se antaisi sulle kontrollia ja valtaa. Kuinka hetkeksi voisi unohtaa kaiken muun.

Tuntuu, ettei mikään ole niin kuin pitäisi. Olet juossut sokeana ja törmäillyt, hakenut lohtua satunnaisista ihmisistä ja satuttanut itsesi. Olet sekoillut ja elänyt kuin huomista ei olisi. Mutta kun se huominen tuleekin, alkaa ahdistaa kun kaikki leviää käsiin.

Hengitä. Hengitä.

Ilma juuttuu kurkkuun ja kuristaa. Ahdistus kietoo tukevat sormensa sun kaulan ympärille ja alkaa puristaa. Ensin kovaa, sitten vähän hellemmin, kuin leikitellen. Uudelleen kovaa, eikä enää hellitäkään. 

Terä kädessä tuntuu hyvälle. Veri olisi niin kaunista. Se virtaisi pitkin reittäsi ja tuntisit olevasi elossa. Muttet tee sitä. Et tänään. Tänään istut vaan ja tunnet sen kaiken paskan valuvan ylitsesi. Aivan kuin se hukuttaisi sinut, mutta räpiköit. 

Räpiköit ja lapsellisesti uskot, että se helpottaa.

Että jonain päivänä olisit vapaa.

Idiootteja on monenlaisia.

quote, cutting, and sad image