Hei rakkaat.

Kirjoittaminen tökkii nyt vähän, kun ajatukset ovat niin sekavia. Haluaisin silti kirjoittaa. Se on mun tapa olla olemassa ja se on kaikkein helpoin tapa saada asioita järjestykseen omassa päässä.

Eilen mulla oli ihana ilta ihanien ihmisten kanssa. Uskaltauduin uuden ihmisen lähelle ja toivon, että ajan myötä saan hänestä ystävän. Uskonkin niin. Tullaan tosi hyvin toimeen. Mulle on vaan uusi asia tää ystävystyminenkin. Mitä mun pitäisi sanoa tai tehdä? Mutta kaiketi mun pitää vaan olla oma itseni. Oma, helvetin sekava, itseni. Koska muuta esittämällä ystävyys ei tulisi olemaan aitoa. 

Mua pelottaa päästää ihmisiä lähelle kun olen itse niin... Ei voi sanoa huonossa jamassa mutta hyvin herkässä ja vaikeassa vaiheessa tässä prosessissa. Etsin itseäni, sitä kuka oikeasti olen. Ja olen huomannut, etteivät kaikki ihmiset lähelläni tahdo hyväksyä sitä, etten ole enää sama ihminen kuin olen ollut. Mutta toisaalta sellaiset ihmiset joutuvat hyväksymään asian. Sillä lopulta tämä muutos on hyvä. Vaikka mä muutun. Vaikka mä itsekin huomaan, että se minä, joka olin ennen, varisee lattialle kuin kuori. Mitä kuoren sisällä on, sitä en vielä itsekään oikein tiedä. Sitä tässä yritän koko ajan selvittää.

Olen ikuisesti kiitollinen niille ihmisille, jotka pysyvät mukanani tämän muutoksen loppuun mutta luulen, että tulee olemaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät pysy mukana. Mutta elämä on sellaista. Kaikkien ihmisten ei ole tarkoitus jäädä pysyvästi.

En taaskaan tiedä, saako mun kirjoituksesta selvää. Kirjoitan vain kaiken mitä mieleeni tulee juuri siinä järjestyksessä kuin asiat tulevat. Niin kuin aina.

Kohta voisin käydä nukkumaan. Huomenna aamulla mun pitää palata kouluun. Ei tosin kuin tunniksi, mutta ahdistaa ihan helvetisti mennä takaisin. Pelottaa. Pelottaa ja ahdistaa. Mutta mä luulen, että mun on tehtävä se. Oli se miten hankalaa tahansa, päätös on saatava. Se jakso on saatava päätökseen tältä erää ja se vaatii sen, että käyn koululla maanantaina ja tiistaina.

Sen jälkeen en haluaisi palata sinne enää ollenkaan. Toivokaamme parasta.

 

Olette rakkaita. 

~Perhonen~