Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Olen 16 vuotias tyttö, jolla on todettu vakavia masennuksen oireita, paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Tämä on minun blogini, jossa voin olla oma itseni ja kirjoittaa kaikesta mitä ajattelen.

Olen ollut esikoulusta lähtien (11 vuotta) kiusattu, ja se on jättänyt arpia ja erilaisia "tunnevammoja". En osaa puhua vieraille ihmisille, etenkään pojille kovinkaan sujuvasti. Pelkään tilanteita, joissa joudun kommunikoimaan jonkun vieraan kanssa. Ihan sellainenkin tilanne riittää, että joutuu kysymään esim. kaupan myyjältä jotakin. Monesta se saattaa olla huvittavaa, mutta minulle se on arkipäiväistä pelkoa.

Olen kuitenkin hyvä kirjoittamaan ja toivon, että tulet lukemaan kirjoituksia uudelleenkin.

Jätäthän asiallista ja mahdollisesti rakentavaa kommenttia, jotta tiedän sinun käyneen täällä. :)

~Perhonen~

Sivut
26.01.2012 - 18:04

Sinä pinosit kuormaa,

kiveä kiven päälle,

 kuinka kovasti se painoikaan,

 sitä et edes huomannut.

 

Kannoit kiviä,

huojuvaa tornia,

kunnes jokin

helähti rikki.

 

Runotorstain inspiraationa tämä kuva.

arleena kirjoitti 26.01.2012 - 20:23
Painavan kuorman taakka ei kestä perhosen voima.
John kirjoitti 27.01.2012 - 14:15
Auts, ihan kui selkänikama olis naksahtanu :)
Hihat kirjoitti 27.01.2012 - 19:30
Niin siinä käy kun tekee liikaa, jää jotain tärkeää huomaamatta.
Perhonen kirjoitti 27.01.2012 - 21:01
Kiitos kommenteista. Niistä huomasin että onnistuin runossa sanomaan sen, minkä halusinkin.
Hilbert kirjoitti 28.01.2012 - 12:35
Herkkä tunnelma, vaikka kivet ovat kovia ja raskaita kantaa.
Perhonen kirjoitti 30.01.2012 - 11:15
Kiitos Hilbert.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code