"Hän jota odotat tulee pian"
siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee "pian", hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat
"pian" puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,
minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. "Sinä sitten olet
epäuskoinen ihminen", hän sanoi ja lähti. 

Mirkka Rekola: Maskuja - pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)

Tästä runosta siis pitäisi ammentaa Runotorstaihin omaan runoon aihetta ja tässäpä tuotosta siis:

Viisi vuotta,

tai kymmenen,

kohta

on joustava käsite,

minä vien roskiksen,

teen sen kohta,

eli en milloinkaan.