Olen 16 vuotias tyttö, jolla on todettu vakavia masennuksen oireita, paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Tämä on minun blogini, jossa voin olla oma itseni ja kirjoittaa kaikesta mitä ajattelen.
Olen ollut esikoulusta lähtien (11 vuotta) kiusattu, ja se on jättänyt arpia ja erilaisia "tunnevammoja". En osaa puhua vieraille ihmisille, etenkään pojille kovinkaan sujuvasti. Pelkään tilanteita, joissa joudun kommunikoimaan jonkun vieraan kanssa. Ihan sellainenkin tilanne riittää, että joutuu kysymään esim. kaupan myyjältä jotakin. Monesta se saattaa olla huvittavaa, mutta minulle se on arkipäiväistä pelkoa.
Olen kuitenkin hyvä kirjoittamaan ja toivon, että tulet lukemaan kirjoituksia uudelleenkin.
Jätäthän asiallista ja mahdollisesti rakentavaa kommenttia, jotta tiedän sinun käyneen täällä. :)
Runojuonia, äiti on vahvasti elämässäni läsnä ja hyvin rakas minulle. Hyvä että sain sen välittymään myös lukijalle. Kiitos kommentistasi. :)